"Esquiada" de domingo...

Inspirado pelo olimpista português Danny Silva, no mesmo dia em que se estreou (penso eu) nos J.O. de Inverno 2006 , pensei em pôr mais dificuldade na minha prática de esqui de fundo. Hoje decidimos atravessar o rio e esquiar no vaara (morro) do outro lado.

O trilho não era muito grande mas caí umas 4 vezes antes de lá chegar (comeca a ser fustrante ver criancas e idosos a passar por mim a 200km hora). Caí mais umas quantas vezes no inicio do trilho até que a Terhi teve uma feliz ideia...

Avancar um pouco dentro da floresta até um sitio muito bonito com vista para a cidade e sacar do termo com café e dos muffins de chocolate. mmmm cheirava a boa ideia.

Cheirava bem, mas sabia mal. Acabei enterrado em 70cm de neve e cheio de arranhões nas costas.

Continuamos então o trilho à procura de melhor sitio para a merenda. Não caí mais até à dita cuja e soube muito bem o café quente a contrastar com a neve fria dentro das minhas calcas e botas.

A cafeína animou-me para mais uma serie de fantasticas acrobacias que me lembravam as meninas nas piscinas dos musicais dos anos 50. A forma da estrela do mar dominei na prefeicão enquanto deslizava com as costas no chão...

Eventualmente sobrevivi a mais uns pares de quedas até chegar a casa.

Deixo-vos umas lembrancas:

P.S. - felizmente levei a camara a maior parte do tempo, assim a Terhi não pode tirar fotografias das minhas poses mais artisticas.

o o o o o

Ja sama suomeksi:

Portugalilaisen urheilijan Danny Silvan (Kyllä, niitä Silvoja löytyy joka kiven alta - suomentajan huomio) innoittamana, uskoakseni samana päivänä, kun hän osallistui talviolympialaisiin, päätin laittaa hieman vaikeusastetta murtomaahiihtoharjoitteluuni. Tänään ylitimme joen ja hiihdimme toisella puolella olevalle Pöyliövaaralle.

Matka ei ollut pitkä, mutta jo ennen kuin pääsimme sinne, kaaduin neljä kertaa (alkaa olla turhauttavaa nähdä lasten ja senioreiden ohittavan 200 kilometrin tuntivauhdilla.) Kaaduin vielä pari kertaa alkumatkasta ennen kuin Terhi sai hyvän idean:

Mennäänpä vähän metsän puolelle kauniiseen paikkaan, josta näkisi hyvin kaupungin ylle ja juodaanpa siellä termarista kahvia ja syödään suklaamuffineita. Tuoksui hyvältä idealta.

Tuoksui hyvältä, mutta maistui pahalta. Päädyin 70 sentin lumikasaan ja sain selän täyteen naarmuja.

Jatkoimme siis matkaa ja etsimme parempaa paikkaa välipalalle. Enää en kaatunut, ja kahvikin tuntui oikein hyvältä, toisin kuin kylmä lumi sukissa ja monoissa.

Kafeiini antoi voimia vielä yhteen sarjaan täydellisiä akrobatialiikkeitä, jotka muistuttivat minua 50-luvun musikaalien pikkutytöistä uima-altaalla. Meritähtiliikkeen vein huippuunsa kaatuessani selälleni.

Lopulta selviydyin vielä parista lennosta ennen kotiin pääsemistä.

Tässä kuvia.

P.S. Onneksi kamera oli minulla suurimman osan ajasta, joten Terhi ei voinut ottaa kuvia taiteellisimmista poseerauksistani.








Mais umas coisas... Hoje foi o baptismo do Pokko que agora se chama Väinö Kasperi, muita pena que não podemos estar lá :( . Penso que abriu esta semana o restaurante Sabores da Quinta, em Aveiro (muito bom :)). A Sara e o Paulo estão na casa nova, muitas caixas para esvasiar, e a Titi continua com a BTT. Muito boa sorte para a BTiTi... :)

Até logo então!!